Suomi 1980-1999, lähihistoriaa

[Tero]

Luen Antti Tuurin pakinaa.Voitte keskustella Koiviston Kosovo-lausuntoja sen topicin alla.

MUTTA: Tuuri oli pettynyt Koiviston presidenttikauteen. Liika sotkeutuminen Suomen Pankkiin harmittaa Tuuria.

Jos nyt jätämme Tuurin hetkeksi asian ulkopuolelle.Mitä teidän näkökannat on esimerkiksi lamasta? Ketkä olivat syyllisiä ja kuka homman loputtua/parannettua sankareita?

Rahan liikkeen vapauttaminen toi suuria ongelmia.Niistä on jo paljon keskusteltu. Nyt voisi osoittaa sormella henkilöitä joilla oli vaikutusvaltaa.

Asia oli melko kaukainen täältä katsoen. Miten aika koettiin henkilökohtaisesti Suomessa?

[This message has been edited by Tero (edited 23-06-1999).]

[Anni]

Ketkä ovat syyllisiä ja sankareita? Tarkoittanet ilmiöitä, et ihmisiä?

[Tero]

Kumpi vaan. Tapahtumissa on aina henkilöitä mukana.

[Tero]

Tuuri:"Monen muun tavoin olin pettynyt Mauno Koiviston kahteen presidenttikauteen; me annoimme hänelle vauraan maan johdettavaksi, ja hän palautti sen meille kahdentoista vuoden kuluttua lähes konkurssikypsänä. ...hänen väitettiin Suomen Pankissa tehneen päätöksiä, jotka olisivat kuuluneet Kullbergille Holkerille...1980-luvulla tehdystä rahapoliittisista erehdyksistä...
Presidenttikautensa jälkeen Koivisto on keskittynyt muistelmissaan selittelemään tekemisiään parhain päin."
Ei ollut tarkoitus vain Koivistosta puhua, kukin voi tuoda merkittavan asian tuolta ajalta esille.
(Lyhensin Tuurin lausuntoa ettei copyright tule uhatuksi.)

[This message has been edited by Tero (edited 02-07-1999).]

[Tero]

Iltasanomien gallupin mukaaan Ahtisaari on onnistunut tyossaan paremmin kuin Koivisto, heidan gallupissaan.
"Parhaimmillaan Ahtisaari on ollut kansalaisten mielestä Suomi-kuvan kirkastajana maailmalla. Kyselyn mukaan lähes kaikki vastaajista arvioivat hänen lisänneen Suomi-myönteisyyttä paljon tai ainakin jonkin verran."


[This message has been edited by Tero (edited 01-07-1999).]

[Antti]

Täällä Suomessa ollaan jälleen tekemässä niitä samoja virheitä mitä tehtiin 80-luvun loppupuolella:
- Pankit lainaavat rahaa jopa kevyemmin perustein kuin 80-luvulla.
- Hallitus vähättelee em. ongelmaa ja sanoo että lainatkoot vaan, sillä talous kasvaa. (se ei kasva muulla alalla kuin elektroniikassa (n.30 % vuodessa), esim. metsäteollisuus on taas tipahtanut kuin myös muut perinteiset suomalaiset kaupanalat yhteensä noin 15 %.)

Elikkä jokainen vähänkin aikaansa seuraava huomaa että uusi lama on tulossa, itse ennustaisin kevättä 2000 "Nokiakuplan" puhkeamisajankohdaksi. Ja kansa maksaa taas 20 miljardia pankkitukea parin vuoden aikana ja rötösherrat selviävät vankiloista, koska "kaikki muutkin teki niin kuten minäkin" eikä ketään voida syyttää.

[Anni]

Huhhuh, jos noin on! Olisin kovasti suonut Suomen voivan huoahtaa pikkuisen ennen seuraavaa lamaa. Uskotko sen siis olevan vain Suomea koskevan laman, vai näetkö vakavia merkkejä muuaallakin maailmassa.

Omat silmäni ovat kyllä auki, mutta katselevat asioita usein optimismin lasien läpi.

[Pyry Vainio]

Nähdäkseni Antin kuva on liioiteltu. Metsäteollisuus on vahvasti syklistä ja tällä hetkellä on laskusuhdanne, joka kääntynee nousuun Antin ennustamaan aikaan keväällä 2000. Muu metalli laivanrakennusta lukuunottamatta pärjäilee kohtuullisesti. Metallin osalta lasku on nimenomaan telakoiden tilauskirjojen tyhjenemistä.

Nokian merkitystä Suomen taloudelle painotetaan usein liikaa. Elektroniikkateollisuus (johon Nokia kuuluu mutta ei ainoana) on tilastoissa osa metalliteollisuutta, jonka osuus viennistä on vain noin 35 %.

Mitä lamaan tulee, olen juuri aloittanut Gerge Soroksen kirjan "The Crisis of Global Capitalism". En kommentoi vielä, mutta alku näyttää kiinnostavalta. Uskon Soroksen tietävän keskimääräistä paremmin, mistä puhuu.

[Antti]

Anni: Uskoisin että lama koettelee jollain tavalla koko maailmaa. Kuten tiedät, maailmantalous on kovassa kasvussa. Jonain päivänä kasvu pysähtyy, kun huomataan että markkinat on täynnä eikä kysyntää ole, ja seurauksena on pörssikurssien "korjausliike" alaspäin. Samanlainen korjausliike tapahtui Aasiassa, joka siis romahdutti mm. Indonesian talouden ja koetteli rajusti myös muita alueen maita.

Pyry: Kuten totesit, Nokiaa painotetaan liikaa. Edellinen viestini saattoi kuullostaa kovalta, mutta se on silkkaa faktaa: Jos Helsingin pörssin HEX-indeksistä otetaan Nokia pois, huomataan että kasvu on paljon hitaampaa. Metalliteollisuuden kuukausittaisesta viennistä yksin Nokia saattaa viedä jopa 75%.

George Soros tietää kyllä mistä kirjoittaa. Onhan hänellä kokemusta mm. Suomen Markan arvon rajusta laskemisesta omilla toimillaan.

Yleensäkin minua ihmetyttää suuresti, miksi ihmiset eivät ota oppia historiasta. Esim. "ennustukseni" lamasta ja sen uudesta tulosta perustuu historiaan: 60-luvulta lähtien Suomeen on tullut lama tai vakava taantuma n. joka 10 vuosi vuosikymmenten taitteessa. 60-luvulla, 70-luvun lopulla, 90-luvun alussa (ja 2000-luvun alussa). Aikaisempina aikoina lama koetteli 30 vuoden välein, nyt 10 vuoden ja kenties tulevaisuudessa 5 vuoden, johtuen maailmantalouden rytmin nopeutumisesta.

[Anni]

Täälläkin tapahtui pörssissä pientä korjausta noin vuosi sitten, mutta sitten heiluri on taas heilahtanut toiseen suuntaan korkeammalle. Joskus se pidempiaikaisempikin pudotus tietysti tulee...

Historiasta opiksi ottamisesta luin juuri, että täällä on nyt taas alettu mm. koulutusessa tuoda esiin unohduksessa pölyttynyttä käsitettä "resistant consumer". Syynä ilmiön korostamiseen nyt on Japanin pankkien korkojen alennus lainanottajien houkuttelemiseksi -- ottajia on vain harvassa! Vastustavatko kuluttajat Suomessa? Miksi eivät?

[Tero]

Euro on pudonnut 13% lähtien sen alkupäivistä. Onko tasaannuksen merkkejä?

Lähihistoriassa Ahtisaari on ollut aikaansaamaton pressa. Hänen kykynsä on ulkopolitikassa, ei esim. rahapolitiikassa eikä edes EUssa ja sen jäsenasioissa.EUn ekspertiksi pääsee vain olemalla siellä koko ajan touhussa paikan päällä. Kun kaudelle ei ole sattunut mitänn Suomea koskevia ulkopoliittisia haasteita, näyttää ettei Ahtisaarelle ollut tarpeeksi tehtäviä.

[Jussi Rajaniemi]

Tero: Onko se Ahtisaaren vika jos Pohjolassa ei ole ollut riittävästi ulkopoliittisia kriisejä? Sisä politiikkaan pressalla ei liene riittävästi vaikutus mahdollisuuksia, joten ... sovv http://viestit.etusivu.net/old/wink.gif

Antti: Mun mielestä sinun pirun maalailut talauden suhteen on oikeassa, tosin ajoitus menee pieleen, sillä jos pörssikursseja katsoo niin tämän vuoden kahden ensimmäisen puoliskon aikan pörssi onkäynyt about 10-20% miinuksella jos otetaan Nokian vaikutus pois.

Mitä Nokiaan tulee niin en näe ainakaan mitään teknistä syytä miksei Nokian menestyis samalla lailla seuraavan 3v aikana. Mutta maailman talous saan kylla tarvittaessa Nokiankin nöyrtymään.

[Pyry Vainio]

Tällainen minunlaisen Maaseudun tulevaisuudesta tietonsa ammentava maatalon vävy ei kovin syvällisiä tiedä. Mietin tässä vain, mikä mahtoikaan olla Nokian liikevaihdon osuus koko metalliteollisuuden liikevaihdosta vaikkapa viime vuonna.

Kuukausitasolla on tilastoja turha tuijottaa. Jonkin telakan toimittama vaikkapa 1,2 miljardin markan laiva sekoittaa kuukausitasolla koko kuvan. Esim. Finnyards teki eilen sopimuksen kaikkien aikojen suurimman matkustaja-autolautan rakentamisesta. Siinä alihankkijatkin työllistyvät mukavasti. Suunnittelutoimisto, josta omistan mukavan viipaleen, aloitti jo kapasiteettinsa kartoituksen ja lisävoimien haun.

Muuten mitä tulee pörssikursseihin, oma salkkuni on tämän vuoden aikana kasvanut noin 10 prosentilla ilman yhtään ostoa. Ja siinä salkussa ei Nokiaa esiinny.

[jussi]

Jos Ahtisaari on menestynyt pressakaudellaan
paremmin kuin Koivisto, en ihmettele siihen
ei paljoa tarvita. Kuten ennekin työmarkkinajärjestöt ja vasemmistosiipi eivät varmasti jarruta kun menee hyvin taloudellisesti vaikka olisi kuinka laman merkit näkösällä. Sitten pudotaan taas syvälle ja hurraa Suomi on valmis vaipumaan
yhä syvempään sosiaalidemokratiaan.

90-alussa katkaistiin suomen sekäranka PK yritysten konkurssiaallolla. Kysyn vain kuinka moni yritys kuoli turhaan. Uskon että
potentiaalisia yrityksiä ovat nimenomaan alle
15 henkilöä työllistävät. On aika lyhytnäköistä rukoilla esim. Nokian nimeen,
yleensäkkin on satsattu liikaa suurteollisuuteen.

[Kake]

Jussi:
Ei nyt rukoilla pelkästään Nokian nimeen vaan myös muiden suomalaisten suuryritysten nimeen. Kilpailukyvyn säilyttäminen vaatii suurtuotantoa ja joustavuutta.

Ymmärrän ehkä mitä tarkoitat kun sanot että on satsattu liikaa suuryrityksiin, jos se tarkoittaa sitä että keskisuuret yritykset kärsivät siitä syystä. Keskisuuria yrityksiä kuitenkin on Suomessa.

Ruotsissa asian laita on erilainen. Siellä on vain suuria ja pieniä. Keskisuuret, 50-500 työtekijää, uupuvat miltei kokonaan.
Pieniä yrityksiä poliitikot väittävät tukevansa, mutta jahtaavat heitä kuin rikollisia susikoiran ja taskulampun kanssa.

Tälläkin hetkellä istuu noin 50 rakennusalan yrittäjää tutkintovankeudessa pelkästään Tukholmassa. Heistä on suomalaisia arviolta 50 %.
Joku pitää huolen siitä että näistä yrityksistä ei koskaan tulee keskisuuria eikä taloudellista uhkaa kenellekään.

[Anni]

Kake, kuutamourakoinnista vai mistä niitä tukholmalaisia rakennusalan yrittäjiä rangaistaan?

[Kake]

Kuutamourakoinnista epäillään kaikkia ja osa heistä tuomitaan syyllisiksi.
Tuomiot ovat yleensä 1-6 vuotta vankeutta jos kysymyksessä on veropetos tai/ja törkeä kirjanpitorikos.

Yrittäjien verotus täällä on sellainen että työintensiiviset alat eivät sitä kestä. Näin houkutus kiertää arvonlisäveroja ja teettää työt pimeästi lisääntyy.

[Tero]

Kaleva kertoo Kekkonen kirjasta:
HELSINKI Urho Kekkosen elämäkertakirjuri Juhani Suomi arvostelee kovin sanoin takavuosien päättäjiä elämäkertasarjan viimeisessä osassa. Arvostelulistalla ovat etenkin Mauno Koivisto, Johannes Virolainen ja Ahti Karjalainen.
Koivisto tulee kielteisessä sävyssä esiin etenkin kevään 1981 tapahtumien yhteydessä. Suomen mukaan Kekkosta katkeroitti taktiikka, jolla Koivisto oli käyttänyt Kekkosta hyväkseen ja pönkittänyt omaa asemaansa, kun hän ei ollut suostunut eroamaan pääministerin paikalta. Kekkonen oli erityisen katkera siitä, että hänellä ei ollut enää voimia vastata moiseen välistävetoon.

Suomi tekee analyysissään kovan päätelmän.

”Tapahtuneen ja tiedotusvälineiden reaktioiden jälkeen Kekkonen koki kärsineensä julkisen arvovaltatappion. Sen yli hän ei enää päässyt, ja siitä voidaan katsoa lopullisen alamäen alkaneen”, hän kirjoittaa.

Kekkosen ja Virolaisen suhteet eivät olleet koskaan erityisen läheiset. Suhteet katkesivat kesällä 1979, kun Kekkonen raivostui Virolaisen lehtihaastattelussa varomattomasti esittämistä ajatuksista. Kekkonen katsoi Virolaisen tuhonneen hänen Länsi-Saksan-matkansa saavutukset Suomen puolueettomuuspolitiikan alalla.

[Pyry Vainio]

Koivisto käytti vain perustuslain suomia oikeuksiaan. Kekkonen oli siinä lajissa mestari, mutta vetäisi porot sieraimiinsa heti, kun joku muukin teki saman. Omasta mielestään vain hänellä itsellään oli oikeus kikkailla perustuslailla.

[Tero]

Ihan oikea siirto Koivistolta. Ei hänellä ollut siinä tilanteessa muita voiton mahdollisuuksia.

[Tero]

IL
Kekkosen uran nöyryyttävä loppu:
Lopullinen ero
Mitään ei ollut tehtävissä, paitsi ero tai erottaminen kahden sairasloman jälkeen. Erkki Kivalon suostuteltua Urho Kekkosta eroamaan, tämä aina ensin suostui, mutta tokaisi sitten:

- Älä.

Määräpäiväksi paikalle kutsuttiin hyvä ystävä lääkintäneuvos Rikhard Sotamaa vaimoinen, joka Tamminiemen ylähallin kahvipöydän ääressä viimein tarttui asiaan:

- Kuules nyt Urho. Anna Erkin kirjoittaa selainen paperi, jolla pääset tästä kaikesta. Onhan presidentin virka, kuten itse olet monta kertaa sanonut, paska virka.

Presidentti mietti tovin, nousi sitten rivakasti ylös ja löi molemmilla kämmenillä pöydänkanteen:

- Ja niin saatanan paska virka!

Presidentin allekirjoituksen hankkivat myöhemmin Matti Kekkonen ja Juhani Perttunen.

- Pojat auttakaa minua ja pitäkää minusta huolta, parahti Urho Kekkonen tämän jälkeen.

[Puppe]

päivän linkki-vinkki: www.ukk-lives.org (http://www.ukk-lives.org)

huomatkaa myös http://www.humppa.com/humppamaistiaiset/kekkonen.mp3

[This message has been edited by Puppe (edited August 31, 2000).]

[Tero]

STT
Kekkosta juhlitaan Pielavedellä


Presidentti Urho Kekkosen syntymän 100-vuotisjuhlaa vietetään tänään Pielavedellä. Presidentti Mauno Koivisto luonnehti edeltäjäänsä Urho Kekkosta ystävilleen uskolliseksi ja vihollisilleen ankaraksi. Pielavedellä vierailleen Koiviston mukaan viime päivien keskustelussa ovat olleet esillä Kekkosen vanhuuden ajat ja vaivat. Koivisto muistutti, että nyt juhlitaan nimenomaan Kekkosen syntymää. Se oli Koiviston mukaan Suomen kannalta hyvin onnellinen perhetapahtuma. Koivisto sanoi, että hänelle Kekkosesta jäivät miellyttävät muistot. Hän peri tältä hyvät suhteet sekä itään että länteen.
..........
Koivistokin osaa vaadittavat puheet...

[Tero]

no comment
..........
TS jatkaa Suomen kirjan selostusta:

Professori Juhani Suomi kuvaa Kekkos-elämäkertansa viimeisessä osassa Umpeutuva latu, miten vanheneva ja teränsä menettänyt presidentti - pesunkestävä pelinpoliitikko itsekin - joutui Koiviston pelinappulaksi tämän raivatessa tietään tasavallan ykköspaikalle.
Vuoden 1979 vaalien jälkeisistä hallitusneuvotteluista kirjoittaessaan Suomi tekee selväksi, että Kekkonen nimitti Koiviston pääministeriksi pitkin hampain paremman puutteessa. Lisäksi Suomi torjuu arvelut, että Kekkonen nosti Koiviston Suomen Pankista pääministeriksi hankalana aikana pudottaakseen tämän norsunluutornista tavallisten kuolevaisten joukkoon.
- Kekkonen vierasti Koiviston vaikeaselkoisuutta ja itsekeskeistä kaikkitietävyyttä, joka teki Koivistosta täysin arvaamattoman. Varsinkin ulkopolitiikassa tämä saattoi koitua kohtalokkaaksi, Suomi kirjoittaa.
Kekkosen kylmäkiskoisuutta lisäsi se, että Neuvostoliiton suurlähetystö tunsi melkoista epäluuloa Koivistoa kohtaan.


"Kuin norsu
posliinikaupassa"

Kekkosen luottamus Koivistoon ei tämän toisen pääministerikauden aikana suinkaan parantunut. Suomen mukaan presidenttiä ärsytti erityisesti pääministerin jahkaileva aikaansaamattomuus.
- Erityisen vaarallisena Kekkonen piti Koiviston innostusta ulkopolitiikkaan ja tämän taipumusta askeltaa sen saralla neuvoja liiemmälti kyselemättä kuin norsu posliinikaupassa, Suomi kirjoittaa.
Hallituspuolueiden väliset repivät riidat ja pääministerin päättämättömyys olivat tehneet hallituksesta "aivokuolleen" kevääseen 1981 mennessä. Tästä syystä Kekkosella ei olisi ollut mitään sitä vastaan, että Koivisto olisi jättänyt hallituksensa eronpyynnön, kuten oli huhtikuun alussa 1981 sanonut tekevänsä. Yleisesti tiedettiin, että hallituksen ongelmista ja erosta oli keskusteltu Tamminiemessä.
Suomi perustelee seikkaperäisesti, miten Koivisto käänsi tilanteen taitavasti edukseen.
Elämäkerran kirjoittaja palauttaa mieliin Koiviston kuuluisan tv-haastattelun, jossa tämä "personifioi hallitusongelman ja rakensi siitä Kekkosen ja itsensä välisen vastakkainasetelman".
Suomen mukaan kenellekään ei jäänyt epäselväksi, miten tilanne piti tulkita: presidentti oli koettanut kaataa hallituksen, mutta Koivisto oli uskaltanut nousta vastustamaan häntä.

Kekkosen julkinen
arvovaltatappio

Taitavinta Koiviston taktiikassa Juhani Suomen mielestä oli Kekkosen hyväksi käyttäminen. Presidentin säännöllisesti tavannut pääministeri näki selvemmin kuin monet muut Kekkosen heikentyneen toimintakyvyn ja osasi sen vuoksi valmistautua vallanvaihtoon.
Suomen mukaan Kekkosta katkeroitti tapa, jolla Koivisto käytti häntä hyväkseen ja pönkitti omaa asemaansa. Erityisen katkera vanhus oli siitä, ettei hänellä enää ollut voimia vastata moiseen välistävetoon.
Tutkija myöntää, että Koiviston taktiikka, jolla hän tietoisesti häivytti hallituksen sisäisten kiistojen syyt, onnistui erinomaisesti. Yleisesti alettiin puhua Koiviston "kampitusyrityksestä" ja hänelle rakennetusta "ansasta".
- Koivistohan se tässä vasta pelasikin, presidentti kommentoi pahastuneena pojalleen Matti Kekkoselle.
Tiedotusvälineiden reaktion jälkeen Kekkonen koki kärsineensä julkisen arvovaltatappion.
- Sen yli hän ei enää päässyt, ja siitä voidaan katsoa lopullisen alamäen alkaneen, Suomi toteaa.
Toki hän myöntää, että myös vanha presidentti oli pelimiehiä.
- Eroja oli vain pelitaidoissa, joita Koivistolla näytti olevan enemmän.
lisää www.turunsanomat.fi (http://www.turunsanomat.fi)
kotimaa osasto

[Pyry Vainio]

Vähemmästäkin harmistuu, kun huomaa sortuneensa omaan näppäryyteen ja että toinen hallitsee pelin itseä paremmin. Monelle muulle oli Kekkonen tehnyt saman tempun, niin oman puolueen sisällä, kuin toisien puolueiden edustajilekin. Sitä nolompaa oli sortua omaan ansaansa.

[Ville]

Kekkonen on lähellä Etusivuakin, kuten olette varmasti huomanneet Etusivun Kuvat -sivulta. Kekkonen oli ns. "kuvassa mukana" heti alusta lähtien; Etusivun ensimmäinen "aukeaa pian" -sivukin sisälsi nimittäin jo UKK:n kuvan. Miksi näin on, en ole varma. Olen ajatellut, että Kekkonen on monille, erityisesti 60- ja 70-luvulla syntyneille kovin nostalginen hahmo riippumatta siitä oliko hänen politiikkansa tai toimintatapojensa kannalla tai niitä vastaan.

[Lokari]

http://www.premierweb.net/users/tktuomi/img/kekkone2.gif
Hesarissa on tätä nykyä päivittäin Urkkia koskevia juttuja. Tänäänkin taas kolme, joista yhdestä yllä oleva screenshot on pihistetty. Loput jutusta voit lukea sivulta http://www.helsinginsanomat.fi/uutiset/juttu.asp?id=20000903ER1&pvm=20000903 jolta löytyy linkit niihin toisiin juttuihin. Mielenkiintoista luettavaa.

[Tero]

Vanha aika oli sellaista salaista pelailua. Kai osasyy uli Neuvostoliitto, jolle täytyi näyttää eri naamaa kuin kabinettien keskusteluissa.

Nykyäänkin pelailua on, vaikka Arja Alhon tapaus. Pelin ituna on yleensä että hankala henkilö eroaa ja pelastaa puolueen. Hänelle järjestetään palkkiona hyvä ei poliittinen työpaikka.

[Puppe]

Urho Kekkonen weekend alkaa olla lopuillaan.. muistomerkkejä on paljastelu, puheita on pidelty, lasia on kilistelty.

Minusta muistomerkin (http://www.vn.fi/vnk/ukk.htm) olisi pitänyt olla näköispatsas. Perustelen tätä ihan sillä, että vielä Kekkosen aikaan suurelle valtiomiehelle olisi ilman muuta pystytetty patsas - ja nimenomaan näköispatsas. Voiko olettaa Kekkosten aikalaisten, jo hieman ikääntyneiden ihmisten, tajuavan tälläistä urbaania nykytaidetta.

Mallia näköispatsaalle olisi voitu ottaa sosialistisesta realismista, niistä lukuisista Leninin patsaista (http://www.connection.se/hem/anders/resor/lenin/), jotka koristivat Itä-Eurooppaa (johon Suomikin kuuluu) vanhoina hyvinä aikoina, kunnes taiteen vihaajat tulivat ja kaatoivat ne.
http://www.balticsww.com/library/headless.jpg

Sopiva sijaintipaikka olisi ollut Eduskuntatalon edessä Töölönlahden alueella, JOS sen tulevan rakentamisen suunnittelu olisi saatu valmiiksi. Valitettavasti nykyisellään sille olisi ollut vaikea osoittaa paikkaa sieltä, koska alue on täysin kesken. Kekkonen olisi voinut katsoa Helsingistä pohjoiseen, kohti suurta valtakuntaansa ja nälkämään työteliäitä mutta nöyriä ihmisiä.

[Tero]

Kiitokset kuvista. Voiko sen päällä luistella talvella?

[Puppe]

Eihän Kekkosta nyt toki jäätymään/pysähtymään päästetä.

Lähde (lähteen silmä) on silmän muotoinen vesiallas, jossa vesi on jatkuvassa pyörimisliikkeessä. Liikkeen ja automaattisen lämmönsäätöjärjestelmän ansiosta allas toimii ympärivuotisesti. Altaassa on myös automaattinen puhdistusjärjestelmä.

[Tero]

TS

Lipposen Kekkos-arvioinnin kriittisyyden aste nousi vähitellen. - Kekkonen oli tietoisen machiavellilainen: tarkoitus pyhitti keinot, hän sanoi.
- Professori Jukka Nevakivi katsoo, että Kekkonen kulki usein rajamailla ja vain menestys pelasti hänet, Lipponen jatkoi ennen siirtymistään puheensa tiukkasanaisimpaan jaksoon.

Kohinaa
salissa

Pääministeri Lipponen mittasi itseään pääministeri Kekkoseen. Johtopäätös oli, että Lipponen jää kakkoseksi, ainakin omavaltaisuudessa.
- En väitä, että valtakunnanoikeuden ovi olisi käynyt, mutta nykyisen pääministerin toiminta Itävalta-asiassa kalpenee pääministeri Kekkosen ulkopoliittisen omavaltaisuuden rinnalla, Lipponen latasi.
Nähtävästi säyseitä juhlapuheita odottanut juhlayleisö kohahti.
Lipponen viittasi näin EU-maiden Itävalta-boikottiin. Päätöksen Suomen osallistumisesta siihen teki Lipponen omin päin, kysymättä silloisen tasavallan presidentti Martti Ahtisaaren kantaa.
-Kekkosessa on totisesti arvostelemisen aihetta, pääministeri jatkoi. UKK-mielisten närää voisi lieventää, jos he ymmärtäisivät, että Kekkos-arvostelu kohdistuu paljolti heihin itseensä, oli seuraava sivallus.

Vanhan miehen
palvontaa

Lipposen mielestä Kekkos-kausi loi Suomen ulkopolitiikkaan pitkälle tulevaisuuteen ulottuneen ylivarovaisuuden perinteen. Hän mainitsi esimerkkinä Euroopan neuvoston jäsenyyshakemuksen lykkäämisen.
- Suomalainen poliittinen eliitti suhtautui Euroopan yhteisöön vieroksuvasti ikään kuin "blokkina". Oli niin mukava käydä Lontoossa tai Moskovassa. Oli mukava kaiken kaikkiaan olla siinä asemassa missä Suomi silloin oli. Vain liikemiehet matkustivat seitsemän koneella Frankfurtiin aamukaljan ja -konjakin voimalla.
Lipposen mielestä UKK olisi halutessaan voinut lopettaa viimeistään 1970-luvun puolivälissä ulkopolitiikan ympärille kehittyneen sisäpoliittisen pelin.
- Kekkonen ei halunnut, mutta se johtui myös järjestelmästä itsestään, vanhan miehen palvonnasta.
Lipposen mielestä UKK-keskeisyys vain vahvistui sen jälkeen kun demarit, Lipponen muiden mukana, kiirehtivät esittämään Kekkoselle jatkoaikaa 1975.
- Oli nöyryyttävä kokemus seisoa Linnan rivissä kuuntelemassa Kekkosen hätätilapuhetta, Lipponen muisteli samana vuonna perustettua hätätilahallitusta.

Piikkejä
Juhani Suomelle

Lipponen palasi myös vuoteen 1981.
- Presidentti puuttui pääministerin (Koiviston) ja hallituksen toimintaan tavalla, jota ei mitenkään voinut hyväksyä, Koiviston tuolloinen poliittinen sihteeri sanoi.
Lipposen heitteli teräviä piikkejä Kekkos-elämäkerturi Juhani Suomelle.
- Jos Kekkonen masentui siitä, että pääministeri ei suostunut eroamaan, voi sitä vain valittaa. Vanhan miehen ympärille oli kehittynyt palvonta- ja vallankäyttöjärjestelmä, joka piti häntä virassa liian pitkään. Ehkä oli kuitenkin niin, että Kekkonen itse ei tuntenut muuta elämäntapaa eikä olisi entisenä presidenttinä malttanut olla puuttumatta asioihin.
Suomen juuri ilmestyneen UKK-elämäkerran päätösosan mukaan Kekkosen alamäki alkoi, kun Koivisto pani hanttiin eikä suostunut eroamaan.
Lipposen mielestä täysipainoinen UKK-elämäkerta on odotettavissa vasta kun kaikki aineisto on julkista ja tutkijoiden tasavertaisesti saatavissa.
Juhlayleisössä oli paljon etenkin keskustavaikuttajia. Lipposen puhe sai vaisut aplodit.
Professori Suomi ei taputtanut lainkaan. Koiviston varovainen juhlapuhe sai pidemmät taputukset, joihin yhtyi myös professori.

Heh heh. Onkohan Lipponen joutunut liikaa vaippoja vaihtamaan. Olishan hän voinut hienotunteisemmin, ehkä huumorilla, Urkkia vähän tökkiä, kuollutta pressaa.

[Pyry Vainio]

Lipposta saattaa painaa oman puolueen alamäki juuri kun valmistaudutaan kunnallisvaaleihin. Ennusteet lupaavat Keskustalle vaalivoittoa ja Demareille ja Vasemmistoliitolle tappioita. Kokoomuksen asema vaihtelee kovasti eri tutkimuksissa ja saattaa yllätttää. Toisaalta vaaleihin on vielä liki kaksi kuukautta aikaa.

[Puppe]

Oli odotettua että kaikkein mauttomimmin Kekkosta tölväisi juuri valtakunnan johtava moukka, Paavo Lipponen . Suomalaisista poliitikoista juuri hän on omaksunut Kekkosen vallankäytön nurjat puolet mutta toisaalta häneltä puuttuu täysin Kekkosen luovuus, tyylitaju ja kyky ymmärtää sitä mitä maassa todella tapahtuu. Ilmeisesti Lipposen traumoihin kuuluu myös Kekkostrauma mutta luonteettomana opportunistina hän uskalsi tuoda tuntonsa julki vasta nyt. Lipposen lohduksi voi tietysti sanoa, että hänen 100-vuotispäivänsä muistoa suomalaisten enemmistö ei tule kunnioittamaan vastaavalla yksimielisyydellä kuin eilen Kekkosen merkkipäivää.

Lipposessa ei ole mitään "suurta" kuten jossain legendaarisissa valtiomiehissä, ja ehkä se itsekin tietää sen. Se on säälittävä tyylitajuton jurnuttaja jolla on kanttia lähinnä tehdä jotain "Mauri Pekkarisella onkin peruukki- häh häh hää" heittoja.
Eduskuntavaaleissa taisi viimeksi tulla 10 tuhatta ääntä, säälittävän vähän valtakunnan ykkösmiehelle. Nekin tuli joltain ääridemareilta, SAK:n johdosta ja Hesarin kestotilaajilta.

[Tero]

You are assuming että joku muistaa Lipposen 100 vuoden päästä....

[Tero]

IS samasta aiheesta:

Kekkosen juhlinnasta olikin jäämässä yllätyksettömän ummehtunut maku ennen kuin Lipponen hätkäytti. Perinteisesti olisi odottanut, että istuva pääministeri lukee edesmennyttä suurmiestä siloisesti käsittelevän puheen juhlayleisölle, joka kohteliaasti nyökyttelee merkiksi samanmieleisyydestä.

Ei Lipponenkaan suuria salaisuuksia Kekkosesta paljastanut. Hän kertasi, miten UKK piti 1970-luvun poliitikkoja taskussaan ja käytti ulkopolitiikkaa sisäpoliittisen valtansa lähteenä. Lipponen arvosteli myös Kekkosen ulkopolitiikkaa ylivarovaisuudesta ja puuttumisesta pääministerin ja hallituksen toimintaan tavalla, jota "ei mitenkään voinut hyväksyä".

Lipponen korosti, että Kekkonen oli suuri valtiomies, ja jokaisessa suuressa valtiomiehessä on puolensa. Foorumi kritiikille oli ehkä yllättävä, mutta itse asiassa aivan oikea ja Lipponen itse oikea henkilö esittämään poikkeavan juhlapuheen - jo siksikin, että hän oli yksi Kekkosen taskussa oleillut pikkupoliitikko 1970-luvulla.

Lipposen vastakarvainen esiintyminen oli muutamasta asiattomasta heitosta ja töksäytyksestä huolimatta tervetullut poikkeus yleisestä Kekkos-liturgiasta. Se antoi Kekkos-muisteloille raikkaan maun eikä tiputtanut Kekkosta miltään jalustalta. Suurmies on arvoisensa kritiikin ansainnut.


Oikeastaan ainoa mikä tuntuu Lipposen tavassa oikealta on se, että ollaan lopulta täysin avoimeen politiikkaan saavuttu. Liturgiat ja suomettumiset ovat takanapäin.

[This message has been edited by Tero (edited September 05, 2000).]

[Tero]

Kekkonen ja Haavikko
IL
Vanha mandaatti
Paavo Haavikko ei ole ensimmäistä kertaa Kekkosen asialla. Hän kirjoitti Kekkosen muistelmien ensimmäisen osan Vuosisatani I, Otava 1981. Nyt Haavikko jatkaa "samalla mandaatilla" ja julkaisee oman kustantamonsa Art Housen kautta Tämä minun ankara vuosisatani. Valtiomiehen elämä ja toiminta 1918-1981.

Kekkonen ja Haavikko ovat aiemminkin siteeranneet toisiaan, kuten Haavikko antaa Kekkosen nyt muistella:

"Jouduin puheissani mottoina tai sitaatteina siteeraamaan ja deklaroimaan myös uudempaa kaunokirjallisuutta kuten Paavo Haavikon säkeitä åFasismia myydään nyt hyvin' taikka åSillat voitetaan kulkemalla niiden ylitse' tietämättä mitä ne oikein tarkoittivat vaiko ei mitään."

Neuvot yhtyivät
Paavo Haavikko ei etsi sensaatioita vaan hän on toimittanut Urho Kekkosen perustelemaan niitä periaatteita, joilla johti Suomea yli 25 vuoden ajan.

Muutaman kerran herrojen, eikä vain heidän rouviensa, tiet yhtyvät niin että Haavikolla on tarjota ensikäden tietoa.

Haavikko saattoi toimia myös Kekkosen neuvonantajana. Juhani Suomenkin viimeisimmästä kirjasta löytyy todisteet sille, että juuri Haavikon idea oli syksyllä 1976 että eduskunta valitsisi Kekkosen uudelleen. Kekkosen päiväkirjoista selviää, että Päiviö Hetemäki omi julkisuudessa tämän suunnitelman, jonka selvitysmieheksi Haavikko oli häntä esittänyt.

TUOMAS KESKINEN

[Tero]

Nyt on mennyt vallan Kekkoseksi, mutta laitetaan yksi vielä. Jos oikein keskustelua syntyy, aloitetaan erillinen Kekkonen aihe.
.....
Suomen Kuvalehdessä hiljattain Kekkosen pakinoitsijan urasta:
Kuvalehdestä puolestaan tuli johtava mielipidelehti suurelta osin Pekka Peitsen ansiosta. Levikki ylitti 220 000 kappaletta ja lehteä myytiin kioskeista tiskin alta vain vakituisille ostajille, kun muille ei riittänyt.
»Minua auttoi työssäni, että saatoin silmäillä kukkulan toiselle puolelle, kun käytettävissäni oli Ruotsin ja Sveitsin vapaata lehdistöä», Kekkonen tunnusti jälkeenpäin.
Vaikka alkuaikoina »ei kukkunut meidän käki ryssälle», Peitsen kirjoituksista hyvin suuri osa oli sodan suurten linjojen analyysiä, miiloin »ihmissyöjien saarelta» Tyyneltämereltä, milloin Kaukasiasta, milloin Keski-Euroopan rintamalta. Nykyisin kai Pekka Peitsen näkemystä sanottaisiin globaaliksi.

Katsaukset olivat ajankohtaan nähden yleensä varsin maltillisia ja tasapuolisiakin, ja Pekka Peitsi kuului ensimmäisiin, jotka alkoivat Suomessa julkisesti epäillä Saksan loppumatonta voittokulkua. Tosin hänkin yritti aika pitkään pitää yllä toivoa, nähdä asiat »parhain päin» ja väheksyä liittoutuneiden saavutuksia. Varsinaiseen rauhanoppositioon Peitsi/Kekkonen siirtyi talvella 1944.

Pekka Peitsen pakinoitsijanura loppui liikaan realismiin. Maaliskuussa 1944 hän nimittäin kirjoitti »Sankarillisesta itsemurhasta» ja päätyi siihen tulokseen, että Suomen olisi viisainta irtaantua sodasta kiireimmiten.
Tuollainen alistumismieliala oli liian ai-

kaista, eikä asia parantunut siitä, että Peitsi alkoi olla päivä päivältä oikeammassa, kun sota eteni vääjäämättömästi kohden Saksan tappiota keväällä 1944. Hän kirjoitti vielä heinäkuuhun saakka, mutta sitten pakinat loppuivat yhtäkkiä, ennalta ilmoittamatta. Komento oli käynyt »arvovaltaiselta taholta» eli pääministeri Edwin Uukomieheltä, joka oli onkinut tietoonsa Pekka Peitsen henkilöllisyyden Vilkunalta ja antanut tiedon kulkea myös Mannerheinifile. Linkomies alkoi painostaa Yhtyneiden Kuvalehtien Heikki Reenpäätä lopettamaan Peitsen sivallukset, ja lopulta Kekkonen itse päätti, että »kun käsky on käynyt keisarilta Augustukselta, niin totellaan ja lopetetaan».
»Sekä julkisesti että yksityisesti sateli paheksumisen ilmauksia varsin merkittävintä tahoilta -ja nimenomaan juuri sieltä. Monet miehet vaativat Suomen kansaa ikään, sukupuoleen ja säätyyn katsomatta taistelemaan viimeiseen veripisaraan saakka.
....
poistin suurimman osan skannausvirheistä

[Tero]

Iltasanomat.Pääkirjoitus:
"Juna meni jo, nyt on kyse vallasta"

Kuva Suomen talouden kymmenen vuoden takaisesta syöksymisestä lamaan tarkentuu pala palalta. Poliittisten tekijöiden osuutta kehityksessä tarkastelee neuvotteleva virkamies Risto Ranki väitöskirjassaan, jonka sisältöä Kansan Uutiset eilen laajasti selosti.

Ranki kävi tutkimustaan varten läpi Harri Holkerin hallituksen (1987-91) talouspoliittisen päätöksenteon ja täydensi pöytäkirjojen kertomaa haastatteluin. Tutkimuksen mukaan hallituksella oli käytettävissään kaikki olennainen tieto talouden uhkakuvista, mutta se oli vuoden 1991 eduskuntavaalien alla osaksi haluton ja osaksi kyvytön reagoimaan tilanteeseen.

Hallitus ei voi koskaan kiistää vastuutaan. Holkerin hallitus maksoi vaalitappiollaan, jota se oli yrittänyt torjua vaikenemalla tilanteen vakavuudesta.

Rankin mukaan kokoomuksen silloinen puheenjohtaja, kauppa- ja teollisuusministeri Ilkka Suominen torjui kriisitunnelman levittämisen vaalitappion pelossa. Kun kokoomus hävisi vuoden 1991 vaaleissa 13 kansanedustajan paikkaa, kuinkahan paljon se olisi hävinnyt, jos Suominen olisi antanut luvan kriisitunnelman levittämiseen?

Hallitus tiesi talouden menevän hunningolle, mutta ministerit eivät kertoneet tilanteen synkkyyttä eduskuntaryhmilleen. Eduskunta kasvatti valmiiksi ylimitoitettua vuoden 1991 budjettia, ja tässä työssä kunnostautui mm. myöhempi himosäästäjä Iiro Viinanen.

Kiinnostava on väite, että pääministeri Harri Holkeri pyysi joulukuussa 1990 oppositiossa olleelta keskustalta tukea hätäohjelmalle. Sitä olisi saanut arvostella, mutta ei kaataa. -Juna meni jo, nyt on kyse poliittisesta vallasta, Esko Aho (kesk) vastasi Holkerin valtiosihteerin Matti Korhosen todistuksen mukaan.

Keskusta sai vaaleissa vallan. Sen kääntöpuolena olivat talousvaikeudet ja hintana suurtyöttömyys. Koska poliittisessa kommentoinnissa on helpompi käyttää sanaa "jos" kuin sanaa "kun", voidaan kysyä, olisiko maan yhä jatkuva kahtiajako keskustalaiseen ja muuhun Suomeen voitu välttää, jos Aho olisi vastannut Holkerille toisin.

Rankin tiedonlähde Matti Korhonen kuoli kesällä. Aho kiisti eilen käyneensä väitöskirjassa mainittua keskustelua Holkerin kanssa.

Demarit olivat 1980-luvulla parkkiintuneita vallan ammattilaisia, mutta kokoomuksella oli Holkerin aloittaessa takanaan 21 vuotta oppositiossa. Ilmeisesti kokoomuksen hullaantuminen sille uuteen valtaan oli yksi syy, joka pani Suomisen ja kumppanit lukemaan vaaran merkkejä parhain päin.

Nyt tiedetään laman sälyttäneen satojentuhansien suomalaisten harteille niin suunnattoman taakan, että Rankin kuvaama poliittinen peli tuntuu vakavilla asioilla leikkimiseltä. Talousvaikeudet olivat kymmenen vuotta sitten toissijaisia vallan tavoittelun tai siinä pysyttelyn rinnalla.

[Tero]

IL Pääkirjoitus
Tavallisesti Koivisto annostelee tarkoin teesinsä, mutta julkaistessaan toissapäivänä Venäjän idea-kirjan hän tyhjensi pajatson. Sapiskaa sai niin hallituksen Eurooppa-politiikka yleensä ja puolustuslinjaus erityisesti kuin perustuslain uudistus ja presidentin ryntääminen EU:n huippukokouksiin. Koiviston näkemyksiin ei pidä sopulimaisesti yhtyä, mutta entiseen tapaan ne suorastaan pakottavat pohtimaan perimmäisiä kansallisia kysymyksiä.

Piikki Suomen ryntäämisestä EU:n liittovaltiokehityksen kärkeen osui Paavo Lipposeen eli entiseen "Vara-Manuun". Koivisto on kaikkiaan tullut yhä lähemmäs J.K. Paasikiven inhorealismia, jossa korostetaan kansallista etua ja muistutetaan maantieteestä. Huimasti Koivisto rinnasti nykyiset "innokkaat tomppelit" ja Kaarle XII:n, joka hortoili Puolan kautta Pultavaan jättäen Suomen avoimeksi Pietari Suurelle.

Olot ovat muuttuneet 1940-luvusta, saati Suuresta Pohjan sodasta. Kuitenkin myös 1600- tai 1920-luvuilla Venäjän heikkoutta luultiin pysyväksi...

lue lisää IL

[Tero]

Mahtuu mukaan suomettuminen. lasse Lehtisen väitöskirjassa keskustelua Kekkosesta

http://www.iltalehti.fi/2002/10/25/20021025_keNyman.shtml

[Puppe]

Lasse Lehtisen väitöskirja: "Aatetta jaloa ja alhaista mieltä" - jotenkin niin tyypillisen lasselehtismäinen nimi ;). Suomen Wirallinen Kekkostutkija Juhani Suomi pahoitti mielensä - väärin tutkittu. Näin pienessä maassa ei saisi tunkeutua toisen tontille :rolleyes:. Lehtinen on saanut taustatukea Lipposelta - toisaalta kyse on myös siitä, että demarit uskaltavat nyt potkia Kekkosta haudan taakse. Aikaisemmin eivät olisi uskaltaneet - ajat muuttuu, isoja kaatuu...

[Nille]

http://www.iltalehti.fi/2002/11/05/20021105_luObj.shtml

Lehtisen väitöskirjaan kohdistunut arvostelu on monilta osin oikeutettua.

Lähteet ovat suppeat, aiheen rajaus ja tutkittu ajanjakso ovat molemmat aivan liian laveita. Myöskään asiavirheiltä Lehtinen ei ole välttynyt. Yhtenä mainittakoon Unkarin kansannousun ajankohta.

Lähteiden suppeus on laiskuuden merkki.

[Tero]

http://www.helsinginsanomat.fi/tuoreet/artikkeli/1101979844645

[Tero]

Lipposen kirjoitus netissäkin
http://www.suomenkuvalehti.fi/?id=6528

[Tero]

herrojen pelko
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Juhani+Suomi+lopettaa+Koivisto-kirjasarjansa+kesken/1135221788286